Tarinoita toiselta puolelta

Täältä löydät jatkossa blogikirjoituksia Helsingin vankilasta. "Oman elämän putsari" nimimerkin takaa kuulemme pohdintoja mm. vankilan arjesta ja käytännöistä, muutoksesta sekä ajatuksia ja näkemyksiä siitä, miten asioita voisi tehdä toisin. Blogi ilmestyy satunnaisesti, vankilan arjen ja Oman elämän putsarin luovuuden kuplinnan määrittämänä. Jos jäät kaipaamaan pohdintaa jostain aiheesta, voit laittaa tästä toiveita.

Blogin herättämiä ajatuksia voi jakaa alhaalta löytyvällä keskustelupalstalla!

*************************************************************************************************************

4.3.2023

Huumeet vankilassa

Vankiloissa on aina ollut huumeita ja tulee aina olemaan, onhan täällä paljon huumeiden käyttäjiäkin. Voidaan sanoa, että jos haluat vankilassa huumeita, niin ennen pitkää siihen tarjoutuu tilaisuus. Ei niitä huumeita täälläkään missään kioskissa myydä. Huumeita haluavan on tunnettava oikeita henkilöitä ja rahaa pitää myös löytyä. Tosin joskus huumeita voi saada vaihdossa esimerkiksi pahoinpitelemällä jonkun vangin tai jopa vartijan. Aina huumeiden saantiin ei riitä pelkät rahat. Jos osastolla ei ole "kontakteja" muihin osastoihin ja omalla osastolla ei ole huumeiden hankintoihin mahdollistavia tekijöitä tai olet itse huonossa maineessa, niin huumeet saattavat jäädä haaveiksi. Täällä vankilassa sanotaan, että kukaan ei ole niin viisas kuin vanki, jolla on loputtomasti aikaa löytää keino saada haluamansa.

Yleisimmät huumereitit vankilaan ovat lomilla tai perhetapaamisissa käyvät vangit. Tosin näistäkään vangeista suurin osa ei halua ottaa riskejä kiinnijäämisen suhteen tai sitten heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta huumeet lainkaan. Huumepaketteja saattaa tulla myös heittämällä muurin yli. Aikoinaan Katajanokan vankilan pihalla vartija sai päähänsä tennispallon, joka sisälsi huumeita. Silloin huumeita oli vankiloissa muutenkin paljon enemmän kuin nykyään. Niinkin tiukka aika oli joskus Helsingissä, että kadut olivat tyhjentyneet amfetamiinista, niin joku haki piriä takaisin vankilasta, jota sinne oli saatua kuljetettu isompi määrä. Muutama vuosi sitten huumeet ja puhelimet tuotiin vankiloihin droneilla. Tilaukset tehtiin kuin Voltilla nykyään ruuat. Homma tyssäsi siihen, kun vankilat asensivat muureille teknologiaa, joka palauttaa muurin kohdalta dronen takaisin sen lennättäjälle. Vankiloiden kannalta ongelmallisin tilanne syntyy silloin, kun vartija päättää ryhtyä muuliksi. Näitä tilanteita tulee vastaan äärimmäisen harvoin, mutta aina joskus joku siihenkin on ryhtynyt. Miksi vartija sitten tähän hommaan saattaa ryhtyä, niin syitä voi olla monia. Häntä on voitu kiristää jollain tavoin tai sitten muutama ylimääräinen satanen on saanut vartijan riskeeraamaan koko uransa ja maineensa.

Vankiloissa eniten käytetty huume on Subutex. Subutexin katuhinta on noin 30e/ 8mg pilleri. Etelän vankiloissa saman pillerin hinta onkin 150 euroa. Joissakin vankiloissa hinta saattaa nousta jopa 300 euroon kappaleelta. Tässä vaiheessa ajatellaan, että tämähän on hyvä business, muttei oteta huomioon, että eihän vangeilla yleensä ole juurikaan rahaa. Esimerkiksi vangin työstä saatava kuukausipalkka on maksimissaan noin 160 euroa. Subutexin suosiota vankiloissa kasvattaa se, ettei koira haista sitä, ainakaan yhtä herkästi kuin hasista ja amfetamiinia. Myös bentsot menisivät vankiloissa kaupaksi, mutta jos saat Diapamista 5e/kpl ja Subutexista 150e, niin ei paljon kannata bentsoja hommata, ainakaan business mielessä.

On väitetty, että liivijengiläiset pyörittävät huumekauppaa vankiloissa. Se ei päde ainakaan täällä Helsingin vankilassa, koska täällä ei juuri jengiläisiä nykyään ole. Silti täältäkin aina jotain huumeita löytyy. Eli huumeita vankiloista löytyy aina, riippumatta vankiaineksesta. Saattaa olla niinkin, että meno on villimpää, kun ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä lainkaan. Yksi seikka kuitenkin yleensä otetaan huomioon ja se on hinta. Kukaan ei yritä polkea hintoja, vaan hinta on aina kaikille sama.

Subutex on tarkoitettu opiaattiriippuvaisten päihdehoitoon. Lääkäri Pentti Karvonen toi aikoinaan tämän "ihmelääkkeen" suomalaisten tietoisuuteen. Karvonen sai tästä myöhemmin tuomionkin. Korvaushoitojen määrä on ollut rajussa kasvussa viime vuosina vankiloissa. Mikäli olet narkannut "riittävästi" siviilissä, niin vankila pitää sinut pystyssä tuomion ajan, antamalla korvaushoitotuotteita vankeusajan. Ei se tietenkään näin yksinkertaista ole. Korvaushoitoon pääsyyn ovat tietyt kriteerit ja oma joukko terveydenhuollon työntekijöitä, jotka punnitsevat, että kenelle lääke kuuluu. Korvaushoito muotoja on ainakin Metadoni ja Subutex. Mikäli korvaushoitoa käytetään oikein, niin se on varmasti tehokas apu, sitä tarvitsevan elämään.

Olen törmännyt useaan otteeseen vankeihin, jotka näitä haluavat korvaushoitoon vain sen takia, ettei heillä ole varaa ostaa subuja linnassa. Mielestäni näitä korvaushoitolääkkeitä käytetään pahan olon poissa pitämiseen ja nautinnon saamiseen. Koska, jos et saisi tästä mitään hyviä oloja, niin silloinhan haluaisit päästä lääkkeestä eroon hiljalleen. Näkemäni perusteella korvaushoitoja määrätään, mutta niin sanottua alasajoa ei juurikaan tapahdu, ellei vanki sitä itse halua. Subutex on lääke, niin kauan kun sitä ei käytetä suonensisäisesti, silloin se muuttuu huumeeksi. Erikoisuutena on että, mikäli joltain löytyisi Subutexia sellistään, niin se olisi huumetta ja toinen vanki saa sitä lääkkeenä vankilalta.

2008 olin Riihimäen vankilassa putsarina. Minulla oli putsari kaverina eräs Juki. Juki oli kova käyttämään huumeita. Itse en vielä tuolloin huumeista paljoakaan tiennyt. Kerran päivän päätteeksi Juki tuli selliini esittelemään "saalista", jonka hän oli jostain pystynyt hankkimaan. Huumepaketteja oli kolme kappaletta. Paketit sisälsivät hasista, bentsoja ja subuja. Kyselin, että ”Mitäs noilla meinaat tehdä?". Juki kertoi iloisesti, että nyt olisi tiedossa viikon mittaiset juhlat. Juki kyseli halukkuuttani juhlintaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Sitten juhlat alkoivat. Juhliin osallistui Jukin lisäksi pari osastomme muutakin vankia.

Kolmantena päivänä alkoi tapahtua. Juki oli jakamassa vartijan kanssa ruokia niille vangeille, jotka olivat lukittuina omiin selleihinsä. Sillä välin, kun vartija avasi sellin ovea, niin Juki "nukahti" ruokakärryjen päälle. Käry siis kävi ja Juki vietiin eristyksiin. Kahden päivän päästä mies palasi takaisin osastolle.

Juki pyysi minua jälleen selliinsä, näyttääkseen tämän kertaista saalista eli nappeja, joita vartijat eivät olleet selliratsian yhteydessä löytäneet. Kahden tunnin päästä juhlat olivat taas täydessä käynnissä. Nyt Juki tanssi munasillaan räppiä osaston käytävällä...Taas Jukia vietiin kohti eristystä.

Kahden päivän päästä Juki palasi jälleen osastolle. Kyselin että "Mikä meno nyt on?". Juki totesi "Sain työnnettyä perseeseeni muutaman napin, joten juhlat jatkuu". Seuraavana päivänä Juki sammui ulkoilupihalle seinän viereen. Vartija talutti miestä tuttuun tyyliin kohti eristystä. Nyt menikin kolme päivää, ennen kuin mies palasi takaisin osastolle. Juki näytti iloiselta kaikesta huolimatta. Kyselin taas miehen iloista fiilistä. Juki kertoi rundissa laskeneensa, että enää kaksi viikkoa, kun seuraavat juhlat voisi alkaa.

Juki oli persoona, jonka moni vanki tunsi ja harvalla oli hänestä pahaa sanottavaa. Juki bilettää nykyään taivaassa ja bilettää siellä moni muukin, jos se on Jukista kiinni.

R.I.P. Jukka Rahkonen

Oman elämän putsari

Helsingin vankila

21.10.22 

Vangit vs vartijat

Vangit vastaan vartijat on asetelma, joka on meille monelle tuttu jo lapsuudesta. Tosin silloin pihaleikeissä .usein leikittiin rosvot vastaan poliisit leikkejä. Vastakkain asettelulle on siis historiaa. Me rikolliset ollaan .sitten jatkettu näitä leikkejä vielä aikuisenakin. Vankilaan tullessa "leikki" on muuttunut vangit vs vartijat muotoon. Kaikki vartijat ovat siis vankien mielestä pahoja. Tämä leikki luo lähtökohdat lusimiselle.

Heti alkuun todettakoon, että vartijat ovat paljon lojaalimpia toisiaan kohtaan, kuin vangit. Kun kysyin, että ovatko he nähneet vartijoiden käyttäytyvän epäasiallisesti vankeja kohtaan, niin kukaan ei halunnut kommentoida asiaa. Yleinen käsitys siitä, että vangit ovat koviksia eivätkä vasikoi toisiaan, voidaan laittaa oitis romukoppaan. Minulle alkoi haastattelun aikana varsin nopeasti käymään selväksi, että vartijat ovat niitä, jotka eivät vasikoi, ainakaan toisiaan. Täällä vankilassa monen vangin olisikin syytä ottaa mallia vartijoista, ainakin jos haluaa etsiä esimerkkiä lojaalista ryhmästä.

Useissa selleissä lukee kuka vasikoi kenetkin. Vain harvoissa lukee jonkun vartijan nimi ja kuinka vittumainen hän on. Yhdestä sellistä luin tekstin: "kadulla leikitään Escobaria, mutta kun jäädään kiinni, niin ensimmäisen tunnin aikana ollaan tunnustettu kaikki mahdollinen ja varmuudeksi kerrottu myös suunnitteilla olevat". Teksti on hyvin kuvaava monen rikollisen kohdalla. Herää kysymys, että eikö me vangit ollakaan niin koviksia, kuin me itse ja moni muu luulee?

Vartijoita on monenlaisia, kuten meitä vankejakin. Väitän, että noin 90 % vartijoista ovat meille vangeille asiallisia ja heidän kanssaan tulee toimeen, ainakin jollain tasolla. Sitten se loppu joukko on niitä, joita lähes jokainen vanki inhoaa ja välttelee. Se johtuu ainoastaan näiden vartijoiden käyttäytymisestä ja toimintatavoista. He ovat niitä, joiden takia vangit eivät arvosta aina muitakaan vartijoita. Tämä saattaa pahimmillaan johtaa yhteydenottoihin vankien ja vartijoiden välillä. Onko se loppujen lopuksi mikään ihme, jos olet koko ikäsi ollut vittumainen vankeja kohtaan. Meillä vangeilla on todella yhtenäinen käsitys siitä, ketkä vartijat ja esimiehet ovat asiallisia, mukavia ja vittumaisia. Mistä tämä sitten johtuu, että jotkut vartijat ovat niin erilaisia? Haluavatko he nostaa itseensä esille, onko kyseessä näyttämisen halua vai onko heillä tarve käyttää valtaa, kun sitä kerrankin on? Itse luulen heidän olevan luonteeltaan kiusaajia tai kun he ovat kerran ottaneet " vittumaisen" roolin, niin siitä on vaikea päästää irti. Yleisesti voidaan sanoa, että toisilla ihmisillä on tarve päteä kaikessa. Tämä koskee niin vankeja kuin vartijoitakin. Meistä molemmista löytyy aina niitä, jotka luulevat olevansa muita parempia.

Millainen on sitten hyvä vartija? Ainakin luotettavuus on yksi suuri tekijä. Mikäli vanki kysyy jotakin, niin vartija antaa siihen vastauksen tai ellei tiedä vastausta, niin kysyy sen joltakin ja palaa asiaan vastauksen saatuaan. Luulisi olevan helppoa... ei todellakaan aina ole. Laiskuus ei ole ainakaan eduksi. Kriteerejä on varmasti paljon. Rauhallisuus ja turvallisuus lasketaan suureksi eduksi ainakin tilanteissa, joissa vangit ja vartijat ovat erimieltä asioista. Vartijat taas toivovat vangeilta päihteettömyyttä ja kärsivällisyyttä. Vangit ovat usein malttamattomia monenkin asian suhteen. Tähän asiaan vaikuttaa osaltaan se, ettei vangit saa välillä vastausta kyselemiin asioihinsa useaan päivään.

Haastattelin tätä kirjoitusta varten useita vartijoita. Mukana oli "rivipamppuja", turvallisuudesta vastaavia ja hetki sitten työnsä aloittaneita vartijoita.

Lehdistä on saanut viime aikoina usein lukea, miten vankiloissa työskentelevät joutuvat yhä useammin uhkailun ja väkivallan kohteeksi, vankien toimesta. Ainakaan täällä Helsingin vankilassa tämä ei toteudu. Haastattelun ja omien havaintojen perusteella, tällainen käytös on äärimmäisen harvinaista. Otan tähän väliin esimerkin, miten vankiloissa tietyt asiat tapahtuvat. Mikäli minä huudan käytävällä vartijalle, että painu vittuun, niin löydän itseni rundista ja saan merkinnän uhkaavasta käytöksestä. Mikäli vartija huutaa minulle, että painu vittuun (on huutanut), niin löydän itseni sellistäni ja asiasta ei tehdä mitään merkintöjä minnekään. Vartijoihin kohdistuva väkivalta on aina väärin, mutta väitän, että vartijat syyllistyvät vallan väärinkäyttöön paljon useammin kuin me vangit uhkauksiin. Vangit kun eivät voi käyttää vankilassa valtaa vartijoihin, kun heillä ei sitä ole. Vangit voivat käyttää valtaa ainoastaan keskinäisissä suhteissa, koska valtaa vartijoihin ei luonnollisestikaan ole.

Vankien näkökulmasta Helsingin vankilan suurimpia ongelmia on henkilöstöpula ja kouluttumattomat vartijat. Vankeja on tällä hetkellä yli 300 ja vartijoita noin 100. Mutta turvallista täällä on olla töissä, ainakin jos täällä työskenteleviltä vartijoilta ja minulta kysytään.

Oman elämän putsari

Helsingin vankila

22.8.2022

Kesä vaihtuu pikkuhiljaa syksyksi ja Oman elämän putsarin tarinat jatkuvat! Tässä yksi tarina vankilasta, miten täällä yritetään hauskuuttaa itseään ja muita.

"Olin aikoinaan putsarina Riihimäen vankilassa. Minulla oli putsarikaverina iloinen venäläismies. Mies oli innokas tekemään jekkuja, joista myös minä sain kerran osani. Mikäli vanki poistuu osastoltaan, niin silloin hänen sellinsä ovi suljetaan, siksi aikaa kunnes vanki palaa takaisin. Lähdin kerran käymään psykologilla ja vartija sulki sellini normaaliin tapaan. Poissaollessani hän kuitenkin päästi venäläismiehen käymään sellissäni.

Palattuani takaisin selliini en aluksi huomannut mitään ihmeellistä, mutta kun olin illalla menossa suihkuun niin aloin todella huomaamaan kaikenlaista... Suihkustani tuli vain kylmää vettä, wc-pönttö oli vuorattu elmukelmulla, hammastahnatuubista tuli ketsuppia ja kuin naulana arkkuun petivaatteeni oli neulottu sänkyyn kiinni. Se ilta meni kiroillen ja naureskellen.

Jekkukostoksi leikkasin lehdestä irti kuvan, jossa jalat oli valettu betoniin kiinni ja nämä jalat olivat merenpohjassa. Lisäsin kuvaan ikään kuin varmuudeksi tekstin: kosto elää. Teippasin kuvan venäläismiehen oveen. Mies jatkoi osastolla jekkujen tekemistä, mutta minä sain olla rauhassa.

 Vankilassa kannattaa muistaa, että joidenkin huumorintaju on mustempaa kuin toisten."

Oman elämän putsari

Helsingin vankila

3.7.2022

Lokerointi ja nuoriso-osasto

Nykyiseen vankilajärjestelmään on muodostunut trendiksi lokerointi. Ennen vangit sijoitettiin, milloin millekin osastolle ja vierailut sallittiin osastojen välillä. Nykyään vankiloissa vangit sijoitetaan erilaisille osastoille. Määrääviä tekijöitä on useita. Aluksi vangit sijoitetaan asuinpaikkakunnan mukaisiin vankiloihin. Yleensä mitä pidempi kakku ja mitä vaarallisempi vanki, niin sitä todennäköisemmin löytää itsensä korkeimman turvaluokituksen kivitalosta. Etelässä niitä ovat Riihimäki ja Turku.

Itse vankilan sisältä osastoja löytyy moneen lähtöön, kuin Kehä III:sen varrelta autokaupoista menopelejä. Osastot jakautuvat suunnilleen näin: jengiläisille tai vaaralliseksi luokitelluille, päihdekuntoutusta tarvitseville, huonokuntoisille tai tukea tarvitseville, pelkääville, vaikeasti sijoitettaville, nuorille, opiskeleville ja työtätekeville vangeille. Lisäksi yleensä löytyy myös suljettu- ja tulo-osasto. Vankilasta riippuen erikoisosastoja löytyy useampia. Esimerkiksi Helsingin vankilasta löytyy osasto, joka on tarkoitettu alaikäisille.

Lokerointi on tuonut mukanaan niin hyvää, kuin huonoakin. Mielestäni lokeroinnin myötä vankilat ovat rauhoittuneet. Vastaavasti sosiaaliset kanssakäymiset muiden, kuin oman osaston vankien kanssa ovat minimissä. Ei vankilaan ole tultu ystäviä etsimään, mutta kyllä meistä jokainen kaipaa henkilöä, jonka kanssa vaihtaa vähintäänkin ajatuksia. Sellainen henkilö löytyy helpommin 50 kuin kymmenestä henkilöstä.

Korona toi tullessaan lisää rajoituksia ja näin koronan jälkeen vanhoihin tapoihin ei juuri olla palattu. Esimerkiksi Helsingin vankilassa ennen koronaa syötiin ruokalassa, tosin silloinkin tietyt osastot kerrallaan. Ruokalassa näit "tuttuja", joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia, elokuvia, treenivinkkejä ja saattoi siellä huumepakettikin vaihtaa joskus omistajaa. Nykyään on mahdollista, että kaksi vankia voi istua samassa vankilassa vaikka 10 vuotta näkemättä lainkaan toisiaan. Jos vangeilta kysytään, niin ennen oli paremmin.

Lokeroinnin myötä on syntynyt myös nuoriso-osasto, joka on tarkoitettu 18–25-vuotiaille. Tällä osastolla nuoret ovat vain keskenään. Tarkoitus lienee se, ettei nuoret värväydy jengeihin tai saa uusia huonoja kontakteja muista vangeista. Ajatus on hyvä, mutta nyt nämä nuoret ovat ilman auktoriteettia omaavaa henkilöä, josta voisi katsoa mallia myös hyvässä. Toki osastolla on ohjaaja ja vartijoitakin, mutta he eivät ole jatkuvasti nuorille läsnä. Osastolta löytyy todella julman teon tehneitä nuoria, kuten olemme viime aikoina saaneet lehdistäkin lukea. Osastoa pitänee "hallussaan" pahimman teon tehneet ja heidän ympärilleen keräämät henkilöt. Nuorilla on erilainen asenne elämään. Vankilassa se on jopa uhmakas, kun pitää yrittää vielä näyttää, että on kova jätkä. Nyt nuorilla ei ole henkilöä, jota he kuuntelisi ja arvostaisi vaan he ottavat mallia toinen toisistaan. Olen pohtinut, että miten osasto voi toimia, kun aikuisten läsnäolo on vähänlaista ja henkilökunta saa helposti vittumaisen maineen, jos epäkohtiin puuttuu?

Kysymys kuuluukin, että onko tämä osasto parempi vai huonompi sille nuorelle, joka haluaisi ja pystyisi palaamaan normaalin elämän pariin? Nuoret ovat itse ilmaisseet halunsa tavata muitakin, kuin oman osastonsa vankeja. Mielestäni esimerkiksi loistava alku olisi jotain yhteistä tekemistä vanhempien vankien kanssa, joissa voisi vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia vankilan arjesta.

Ymmärrän, että tilanne on haastava. Nuoriso-osastolle kun ei saa asuttaa vanhempia vankeja, joista sitä mallia voisi ottaa esimerkiksi käyttäytymiseen, ruuan laittamiseen ja ennen kaikkea siivoamiseen. Näkemäni ja kuulemani perusteella nuorille on asetettu rajat, mutta rajojen sisällä nuoret ovat luoneet itse omat sääntönsä. Tiedän ettei lähtökohdat elämään näillä nuorilla varmaankaan ole olleet ihanteelliset. Tosin aina hyvätkään lähtökohdat eivät takaa onnellista tulevaisuutta. Mutta kyllä mahdollisuudet rikoksettomaan elämään kasvavat huomattavasti, jos pystyt ponnistamaan vakaasta perhe-elämästä, josta löytyy henkilö, joka näyttää, miten elämästä voi nauttia ja selviää ilman rikoksia, huumeita ja väkivaltaa.

Tähän kirjoitukseen olen haastatellut kolmea nuorta, jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana olleet nuoriso-osastolla.

Tuomioni alussa minut laitettiin Pasilaan kuulusteluihin. Yhtenä päivänä sisään tullessani kuulen selkäni takaa jonkun sanovan minulle: "Mitä kuuluu, kukkuluuruu". Käännyin katsomaan, että kuka puhui. Minua tuijottaa minulle ennestään tuntematon noin kaksimetrinen tummaihoinen mies. Aloin hymyilemään ja hänkin alkoi. Törmäsin samaan mieheen pari kuukautta myöhemmin Vantaan vankilassa, olimme päätyneet samalle osastolle. Mies oli iloinen, muttei kovin ahkera siivoamaan. Päätin kertoa hänelle, että oma selli olisi syytä siivota aika ajoin, kerroin samalla, miten se parhaiten onnistuisi. Seuraavana päivänä mies alkoi hommiin, ensin hän pesi reilulla vedellä lattiansa ja sen jälkeen imuroi sen huolellisesti. Kun saavuin tarkistamaan, että miten työ sujui, niin mies taisteli imurinletkun kanssa, kuin se olisi ollut viisimetrinen boa käärme. Päätin olla sanomatta mitään, ettei mies lannistuisi, kun selli tuli kuitenkin "siivottua". Minä vain hymyilin ja hän hymyili entistä leveämmin takaisin. Myöhemmin hän kertoi minulle siviilissä tekevänsä siivousalan töitä. Nyt minäkin hymyilin leveästi.

Oman elämän putsari

Helsingin vankila

12.6.2022

Ensimmäinen

2018 Vantaa. Sain juuri tietää, että tuomiota tulee yhteensä ainakin 12 vuotta. Tästä ajasta ainakin kuusi vuotta pitää olla kiinni, ennen kuin voin seuraavan kerran nauttia normaalista elämästä. Juuri tällä hetkellä haluaisin mennä normaaliin työhön, vaikka raksalle apumieheksi. Kunhan vain saisin palata töistä kotiin, käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja vaikka siivota vähän. Nauttisin elämästä puolisoni kanssa. Viikonloppuna mentäisiin vaikka kyläilemään hänen kaverinsa luokse. Nyt nämä asiat olisivat listani kärjessä. Tähän asti päiväni ovat täyttyneet aivan toisenlaisista asioista. Rahan tekeminen keinolla millä hyvänsä ja hauskan pitäminen ovat olleet kaikkein tärkeintä. Loppulaskuksi tästä muodostuikin 12 vuotta vankeutta, epävarma ja pelottava tulevaisuus. 

2019 vartija tuli kertomaan, että minut siirretään Helsingin vankilaan odottamaan lopullista sijoituspaikkaani. Siirto tuntui kamalalta, kaikki menisi taas uusiksi. Joudun siis jättämään jo mielekkääksi käyneen osaston, jossa meille vangeille oli ehtinyt muodostua hyvä yhteishenki ja omat rutiinit. Nämä rutiinit ovat vangeille kaikki kaikessa. Lähes kaikki vangit vihaavat ja pelkäävät muutosta, oli se sitten pieni tai suuri. Saavutetuista eduista ei kukaan halua luopua. Uusia asioita katsotaan, kuin kissa juuri kotiin tuotua uutta kissanpentua: "Toi voi olla hyväkin asia, mutta silti ehdottomasti ei!". 

Minut sijoitettiin Sörkkaan, eli Helsingin vankilaan. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä siirto olisi voinut tulla myös Riihimäen vankilaan. Riihimäen vankila on kovimman turvaluokituksen kivitalo ja halu sinne on harvalla vangilla. Itse olen päässyt näkemään tämän talon kahdesti. Sörkässä sijoittelun jälkeen minut passitettiin ensin psykologille, joka totesi ensimmäisen tapaamisen päätyttyä, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa ja ajatkin olisivat seuraavan puolivuotta kortilla. Seuraavaksi oli vuorossa vkm eli viisi keskustelua muutoksesta, sitä veti Risen Satu Saastamoinen. Jo toisella tapaamisellamme tajusin, että jotain oli tapahtumassa. Tapaamistemme jatkuessa huomasin löytäneeni henkilön, joka sopi juuri minulle. Oikean henkilön löytäminen vankilan sisältä on oma prosessinsa. Kyse on enemmälti henkilökemioista ja omasta kärsivällisyydestä. Tuomioni varrella Sadusta on muodostunut minulle erittäin tärkeä henkilö. Hänen ansiostaan kirjoitan tätä blogia. Hän on saanut minut ajattelemaan elämääni toisesta näkökulmasta, kuitenkaan pakottamatta mihinkään. 

Tämä blogi tulee pitämään sisällään vankila arjen kulkua, niin hyvinä, kuin pahoinakin päivinä. Vankilassa päivästä saa todella hyvän tai huonon. Vanki pystyy siihen lähtökohtaisesti itse vaikuttamaan. Lisäksi pyrin sisällyttämään tekstiini aina jonkin omituisen tai hauskan tarinan vankilassa sattuneista asioista. Tässä niistä ensimmäinen: 

Vangeilla ja vartijoilla on koko ajan menossa valtataistelu siitä, että kumman mielen mukaan päivä lusitaan. Viereiselle osastolle saapui kolme viikkoa sitten uusi mies istumaan sakkorangaistusta. Tämä uusi vanki oli joku "kadun mies", mistä lie sakkonsa saanut. Ulkoinen habitus ja karmea tuoksu kertoivat kuitenkin omaa karua kieltänsä. Oltuaan osastolla pari päivää, alkoivat muut vangit ja vartijat kyllästymään tähän löyhkään, joka miehestä levisi pitkin osastoa. Vartijat yrittivät miestä suihkuun saada monin keinoin. Mies kuitenkin ilmoitti, ettei aio käydä suihkussa tuomionsa aikana, jota oli noin kaksi viikkoa kertynyt. Lopputulos: Mies ei mennyt enää lainkaan ulos ja kieltäytyi terveydenhuollon palveluista, koska ensin olisi ollut hyvä käydä suihkussa. Osastolla pidettiin kaksi viikkoa käytävän ikkunoita auki, koska haju oli sietämätön. Kuka nyt voitti tämän taistelun? Ei lienee epäselvää kuka tämä taiston hävisi.

Oman elämän putsari 

Helsingin vankila